Ilmari Juhonpoika Väkiparta 5.12.1897-1.4.1982

Ilmari oli Juhon ja Katrin lapsista toiseksi nuorin. Hänen isänsä kuoli Ilmarin ollessa vasta 13-vuotias, joten kurinpito nuoruusvuosina oli vähäistä ja hän sai kasvaa melko vapaasti. Joskus tuli kuulemma hieman sisaruksiakin kiusattua. Ilmari kävi neljä vuotta kansakoulua, mikä siihen aikaan ei ollut vielä pakollista eikä kovin tavallista. Koulunkäynti sujui menestyksekkäästi ja varsinkin laskennossa hänen kerrotaan pärjänneen hyvin.

Ilmari vei Hilda Maria Nänimäisen vihille 19-vuotiaana. Hilda oli tällöin naapuritalon sisäkkö eikä kaikkien mielestä sopiva emäntä ison talon pojalle. Häiden viettoa kesti sen ajan mukaisesti useita päiviä. Pari vuotta ehti nuoripari viettää Väkelän päätilalla ennen kuin he muuttivat omaan kotiinsa Salontilalle, jonka maat oli jaettu Ilmarin ja kahden muun pojan, Antin ja Toivon kesken. Salontila oli kuulunut Väkelään jo ennen Ilmarin syntymää, mutta se ei ollut osa tiettävästi ainakin 300-vuoden e päätilasta. Ilmarin ja Hildan ensimmäinen lapsi syntyi vasta neljän vuoden kuluttua naimisiin menosta. Lapsia syntyi kaikkiaan seitsemän, joista kaksi nuorinta syntyi kaksosina; Olavi s.1921, Aarne s.1923, Pentti s.1925, Aino s.1927, Leo s.1932, Kalevi ja Urpo s.1938. Ilmarin kerrotaan olleen kätilön apuna sekä Leon että kaksosveljesten synnytyksissä.

Ilmari oli kotona, joka määräsi. Muilla ei ollut paljon sanottavaa. Aktiivisena kunnan asioita hoitavana miehenä hänen kerrotaan sen lisäksi olleen kaikessa hyvin oikeudenmukainen. Ilmari toimi Räisälän verolautakunnassa Juho-veljen manttelinperijänä. Lisäksi hän toimi Työväenyhdistyksessä, jota hänen veljensä Matti oli aikoinaan ollut perustamassa. Lähes päivittäin hän pohti veljiensä ja tuttaviensa kanssa yhteiskunnan tapahtumia ja kylän ainoaa radiota kuunneltiin ahkerasti.

Ajat olivat vaikeita 1930-luvun alussa ja lapsia oli jo useita. Maatilan hoidon lisäksi Ilmari teki lisäansioiden hankkimiseksi tilapäistöitä kodin ulkopuolella. Hän oli muun muassa rakentamassa Hytinlahden kansakoulua. Talvet kuluivat pääasiassa metsätöissä Hilda-vaimon huolehtiessa karjanhoidosta ja kodista. Lapset osallistuivat jo varhain perheen työntekoon koulunkäynnin ohella.

Talvisodan syttyessä perhe lähti muiden tavoin evakkoon. Pimeässä yössä Aarne ja Pentti kantoivat tuskin vuoden vanhoja kaksoisveljiään. Asetuttiin hevosrekeen ja niin alkoi evakkoreissu ensin Ojajärven asemalle ja sieltä kohti Ilmajokea. Matka kesti neljästä viiteen vuorokautta perheen pienempien viettäessä yönsä junan piippuhyllyllä. Ilmari ja perheen vanhin poika, Olavi jäivät Räisälään linnoitustöihin ja hoitamaan karjaa. Ilmajoelta perhe muutti kauhajoelle. Kesä 1940 vietettiin Kainaisten kylässä ja talvi Päntäneen kylässä. Ilmarin kolme vanhinta poikaa, Olavi, Aarne ja Pentti joutuivat osallistumaan sotaan. Heistä vanhin, Olavi oli ainoa Väkelän suvusta, joka oli sotavankeudessa. Perhe muutti Kuorilaan ensimmäisen kerran huhtikuussa 1941. Ilmari jatkoi julkista toimintaansa, kun hänet valittiin siirtoväen asuttamista varten perustettuun pika-asutuslautakuntaan siirtoväen edustajaksi. Tällä tavoin saatiin tilat useille veljeksille ja sisarille jo talvisodan päätyttyä. Näille tiloilleen he palasivat jatkosodan jälkeen. Välirauhan aikana tilat olivat vuokralla, Ilmarin luona kerrotaan jatkosodan aikana joskus poikenneen työmatkallaan olleita venäläisiä vankeja, joille tarjottiin vieraanvaraisesti kessupakettia.

Toisen evakkotaipaleen alku oli dramaattinen. Onnekkaan myöhästymisen vuoksi Ilmarin perhe ei ollut Elisenvaaran asemalla, kun sitä pommitettiin. Moni perhe Räisälässä koki siellä viimeiset hetkensä. Vuoden 1944 kesästä vuoteen 1945 kevääseen perhe asui Jalasjärvellä Luopajärven kylässä. Vajaan vuoden evakkoajan jälkeen Ilmarin perhe saapui keväällä 1945 Kuorilaan, jossa asui vuoteen 1959.

Sodan jälkeen jatkui Ilmarin julkinen toiminta maanlunastuslautakunnassa, johon hänet kutsuttiin siirtoväen edustajaksi. Ilmari työskenteli siinä useita vuosia aina Uudenkaupungin ja Rauman maanlunastuslautakuntien lakkauttamiseen saakka. Lautakunnan toiminnan aikana loputkin Väkelän sisarukset saivat maatilansa. Ilmari muutti myöhemmin Poriin ja kuoli 84-vuotiaana.