Aina Helena Juhontytär Meski o.s. Väkiparta 12..6.1896-2.8.1977

Aina Helenaa kutsuttiin yleisesti Helenaksi. Ainoastaan hänen kumminsa, Kankaan emäntä kutsui häntä Ainaksi. Helena avioitui Matti Aataminpoika Meskin kanssa jo kahdeksantoistavuotiaana. He tutustuivat, kun Helena oli Inkisen Marin ja Juhanan luona palvelustyttönä vuoden verran. Parille syntyi kuusi lasta, Arvi s.1915, Tauno s.1918, Johannes s.1920, Hulda s.1924, Helvi. s.1927, ja Tuovi s.1929.

Luonteeltaan Helena oli ujo, mutta myös ystävällisyys ja iloisuus välittyivät hänen käyttäytymisessään. Hän oli erityisen rivakka töissään. Kerran hänet oli jätetty yksin leipomaan hapanleipää. Leivät valmistuivat niin pikavauhtia, että appiukko kysyi ”teiks sie ne nyt vihapäissäs?”. Matin äiti oli jo kuollut kun Helena tuli taloon. Matin kaksi sisarta asuivat silloin vielä kotona. Appiukkoonsakin Helenalla oli hyvät suhteet. Helena hoiti häntä useiden vuosien ajan hänen halvaannuttuaan.

Matin ja Helenan koti oli, kuten muidenkin väkeläisten koti, avoin kaikille. Reissumiehet saivat aina yösijan ja ruoan ja talossa vallitsi hyvä järjestys. Matti ei sallinut kiroilemista, ei puhuttu rivouksia eikä näkynyt alkoholia tai tupakkaa. Tuvasta löytyi tilaa omille ja kylän lapsille. Talo oli vakavarainen, mutta pulavuodet 1930 - 1932 toivat tähänkin taloon taloudellisia vaikeuksia. Matti Meski oli takaajana muutamien kyläläisten lainoissa ja jouti maksamaan takauksensa.

Tilaan kuului 17 ha peltoa ja 37 ha metsää. Asuinrakennuksessa oli suuri tupa, 7x8 m, ja kolme makuuhuonetta, joista yhtä käytettiin vain kesällä. Vuonna 1924 rakennettiin uusi navetta, joka oli 18x14 m, suuruinen. Vuonna 1927 Meskit ostivat Ilolan tilan, jotta pojat saisivat omat maapaikat.

Meskeillä pidettiin jo varhaisessa vaiheessa turnipsin viljelykurssi. Samoihin aikoihin istutettiin puutarhaneuvojan suunnittelema puutarha hyöty – ja koristepuineen ja -pensaineen. Kerrottiin Matin sanoneen, ettei poikien tarvitse käydä omenavarkaissa.

Sota pakotti myös Helenan perheineen evakkoon. Joulukuun viimeisellä viikolla vuonna 1939 lähti kymmenen lehmää ja nuori karja astelemaan kovassa pakkasessa rautatieasemalle. Helena ja tyttäret paimensivat karjaa. Sinne jäi koti. Ensimmäinen varsinainen asuinpaikka oli Ilmajoki. Sieltä tie vei Kauhajoen kautta Nakkilaan. Kun Räisälä oli vallattu takaisin 18.8.1941, palasi perhe kotiin saman vuoden marraskuussa. Elämä aloitettiin toiveikkain mielin, vaikka sodan äänet kantautuivat Kannakselta lakkaamatta. Kun toinen evakkomatka alkoi, muuttivat he Kauhajoelle. Oman talon he rakensivat Eurajoen Lavilan kylään, josta he saivat pika-asutustilan. He rakensivat viisihuoneisen asuinrakennuksen ja tiilisen karjarakennuksen. Navetassa oli tuolloin kolme hevosta, seitsemän lehmää ja pikkukarjaa. Aina Helena kuoli kotonaan Eurajoella 76-vuotiaana.