Heikki Juhonpoika Väkiparta 13.2.1883 – 24.9.1959

Heikki oli Juhon ja Katrin kahdeksas lapsi. Hänet tunnettiin miehenä, joka ei turhia haastellut. Nuoruudessaan Heikin tehtävänä oli hoitaa Väkelän hevoset, joita oli parhaimpaan aikaan yhdeksän kappaletta. Talossa oli myös ravihevonen, sillä olihan raviurheilu suosittua Räisälässä. Teuvon kerrotaan jopa voittaneen palkinnon ravikilpailuissa.

Heikki vei kaksi tyttöä papin eteen. Ensimmäinen vaimo oli nimeltään Katri Juhontytär Kymäläinen. Vihkiminen suoritettiin 6.11.1904, jolloin Heikki oli 22-vuotias. Pari sai kolme lasta; Elsa s.1905, Aili s.1907 ja Viljo s.1916. Heikin ensimmäinen vaimo kuoli isorokkoon vuonna 1916 pian Viljon syntymän jälkeen.

Toisen avioliittonsa Heikki solmi 29.6.1919 Kaukolaisen Maria Matintytär Kopran o.s. Rantalaisen kanssa. Hänellä oli aikaisemmasta avioliitostaan Helvi s.1913. Uusi perhe asettui asumaan Väkelään. Täällä lähes kaikki sisarukset asuivat yhdessä kuin suuri perhe kunnes alkoivat rakentaa omia talojaan. Heikille ja Marialle syntyi kolme yhteistä lasta; Anna s.1920, Teuvo s.1922 ja s. Salme 1927.

Anna-tytärtä odottaessaan he rakensivat oman kodin, jonka perustaksi Väkelän uusi sauna siirrettiin. Talo sijaitsi noin 300 metriä Väkelästä Unnunkoskelle päin. Se oli tuon ajan tavan mukaan harmaata hirttä ja rakennettiin väliaikaiseksi. Heikillä oli tarkoitus rakentaa lisätilaa, mutta sota ehti väliin. Talon saunan vieressä oli lähde. Kivinavetan hän rakensi pula-aikana 1930 luvulla.

Heikki sai elantonsa maanviljelystä ja myi sivuansioikseen loimu- ja visakoivua vaneriteollisuuteen. Hän kävi usein markkinoilla kuten muutkin Väkeläiset. Heikki oli hiljainen ja lempeä isä, mutta auktoriteetti kuten muutkin väkeläismiehet. Kun hän illansuussa kysyi, että ”menisitkö antamaan hevosille iltakaurat” ei ollut vastaan panemista. Vastauksen oli oltava myönteinen.

Maria- vaimolla kerrotaan olleen sananparsi joka tilanteeseen. Hän oli iloinen ja puhelias emäntä, jota myös uskonnolliset asiat kiinnostivat. Hän toimi aktiivisesti seurakunnassa pyhäkoulunopettajana. Omat lapset olivat mukana toiminnassa jopa rippikoulun jälkeenkin. Sattuipa, että ensin oli tultava pyhäkouluun ja vasta sieltä sai lähteä Unnunkosken nuorisotalolle tansseihin.

Talvisodan syttyessä lähtivät Maria-äiti ja lapset Teuvo ja Salme Ilmajoelle, jossa he viettivät koko talven. Matka tehtiin ensin sairaalan asemalle ja sieltä junalla kolme päivää Pohjanmaalle. Evakkolaiset vietiin ensin kansakoululle ja sieltä paikallistalojen isännät valitsivat evakkoperheet itselleen. Maria, Salme ja Teuvo pääsivät hyvään taloon ja isäntä oli tyytyväinen, olihan hän saanut hyvän renkipojan itselleen. Ensin elettiin ruokapalkalla kunnes saatiin tietää, että evakkolaisista maksettiin ruokarahaa taloon. Tällöin alkoi oma ruokatalous. Anna-tytär tuli joulun aikaan karjan kanssa. Se vietiin ensin Korsnäsiin, ruotsalaiselle alueelle, josta Teuvo sen myöhemmin haki. Heikki tuli välirauhan solmimisen jälkeen Ilmajoelle. Tällöin hän oli 57-vuotias.

Heikki perheineen sai maapaikan Nakkilan, nykyisen Ulvilan Kuorilasta, Villilän kartanon mailta. Kun he keväällä 1941 olivat juuri ehtineet kaataa puut talonrakennusta varten, tuli tieto, että liikekannallepano oli aloitettu ja Karjala saatu takaisin. Teuvo oli joutunut Kuorilassa oloaikanaan sotaväkeen, joten muu perhe pakkasi tavaransa ja lähti matkaan. Viljasatokin otettiin mukaan kotiin palatessa Karjalaan lokakuussa 1941. Tultaessa kotiin olivat kaikki ikkunat rikki ja navetan yksi nurkka pommitettu. Luultiin, että nyt alkaisi kulkea omia turvallisia uomiaan. Sota ei kuitenkaan hellittänyt. Kesäkuussa 1944 lähtivät Anna ja Maria evakkoon Jalasjärvelle. Heikki ja Salme-tytär paimensivat karjan ensin jalan Pieksämäelle ja sieltä Härkävaunulla Jalasjärvelle. Matka kesti kuusi viikkoa. Tuotuaan karjan perille lähti Heikki takaisin Räisälään sadonkorjuuseen. Poskiparran Antti oli nuoresta iästään auttamassa. Kaikki tavarat oli viety, joten ruoanlaitto ei kotona onnistunut. Päivittäin tuotiin kirkonkylästä ruokaa sotilasannokset korjuutyön tekijöille. Korjuutyöstä saatiin myös palkka. Naiset ja nuorukaiset saivat saman palkan. Sotien jälkeen lapset, Elsa, Aili ja Viljo päätyivät perheineen evakkoon Eurajoelle. Heikki jatkoi elämäänsä nuorempien lastensa ja Marian kanssa Nakkilan Kuorilassa Villilän kartanon entisillä mailla. Marian tytär Helvi päätyi myös Kuorilaan. Heikki kuoli Teiskossa 76-vuotiaana.Olen tekstikappale. Klikkaa tästä lisätäksesi oman tekstisi ja muokataksesi minua. Voit kertoa tässä vierailijoillesi tarinasi ja vähän enemmän itsestäsi.