Matti Juhonpoika Väkiparta 9.4.1880-20.7.1918

Matti oli Juhon ja Katrin kuudes lapsi. Hän oli vilkas ja ehti lyhyen elämänsä aikana nähdä ja kokea monenlaista. Rippikoulun käytyään ja vartuttuaan nuoreksi mieheksi oli Suomeen tullut aika, jolloin Venäjä yritti nujertaa Suomen autonomiaa kaikin voimin. Suomen armeija lopetettiin ja sen nuorukaiset määrättiin Venäjän armeijaan. Monet joutuivatkin lähtemään, mutta muutamat rohkeat nuorukaiset kuten Matti kieltäytyivät ja kulkivat talosta taloon kehottaen tovereitaan kieltäytymään kutsunnoista. Matti kävi pari kertaa Amerikassa ja kerran palatessaan jäi Uudellemaalle käymään kansaopiston. Hän oli taitava käsistään ja teki opistolla muun muassa kanteleen.

Matin isä, Juho oli seitsemäntoistalapsisen perheen päämiehenä todennut sosiaalisen huollon ja yhteiskunnallisten uudistusten tarpeellisuuden. Tästä oli Väkelässä puhuttu vuosia. Juho-isä oli työläisten asioissa matin suuri kannustaja. Matti sai idean perustaa Työväenyhdistyksen Hytinlahteen ja niin se perustettiin työväenvuonna 1907. Juuri Amerikasta palannut Matti valittiin sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Tämä yhdistys kuului myös Suomen Työväenliittoon. Matin muutettuaan uudelleen Amerikkaan alkoi yhdistyksen toiminta lamaantua ja se poistettiin rekisteristä 1916.

Matti tapasi puolisonsa Katri Simontytär Päiväläisen ollessaan Pyhäjärven kirkolla kirvesmiehenä. Heidät vihittiin 23.2.1913 ja he saivat kolme lasta, Olavi s.1913, Onerva s.1915 ja Tuovi s.1917. Perheellä oli maapaikka Särkisalossa lähellä Matin sisaren, Katrin maapaikkaa.

Vuonna 1918 Suomen historiassa seurasi sota. Se aiheutti paljon henkistä pelkoa, saatettiinhan myös rauhaa rakastavia kansalaisia epäillä vastapuolen miehiksi. Niin myös Työväenliikkeen puolestapuhujan, matin epäiltiin olleen sotareissulla, vaikka oli saunomassa kaverinsa kanssa. Matti vangittiin ja vietiin tammisaaren sotavankilaan. Hänen puolestaan kerättiin 50 nimeä, jotka vietiin kirkkoherralle, jotta Matti vapautettaisiin. Hänet kidutettiin vankilassa aivan kuoleman partaalle ja sitten vapautettiin. Matti saapui junalla Myllypellon asemalle, josta hänet haettiin hevoskyydillä kotiin. Hän oli todella huonossa kunnossa, kertoman mukaan aivan ”suutaan myöten veressä”. Muiden ihmetellessä miten hän pääsi junaan, kertoi hän vain ”hypänneensä”. Lapset noukkivat metsämansikoita ja toivat ne Matille. Olavi-pojan kerrotaan syöttäneen niitä isälleen. Aamulla hänet löydettiin portailta kuolleena. Kuolinilmoitusta vietäessä saatiin tietää, että Matin puolesta kerätty nimilista oli edelleen rovastin pöytälaatikossa.

Matin leski, Katri jäi yksin kolmen pien lapsensa kanssa. Olot olivat erittäin vaikeat ja talo pahasti rempallaan. Kertoman mukaan opettaja vainosi Matin lapsia koulussa. Niinpä Matin sisar, Eeva kävi keskustelemassa opettajan kanssa, jotta lapsia ei syrjittäisi. Aikuistuttuaan he muuttivat matin tyttäret Onerva ja Tuovi Ruovedelle, Olavi perusti sotien jälkeen perheen ja muutti Hollolaan. Myös Matin leski, Katri asui ensin siellä mutta vietti viimeiset elinvuotensa Eurassa. ”Päiväläis-Kaisa” kuten häntä kutsuttiin eli leskenä 40 kovaa vuotta.