Evakkomatka 3. Eino Määttänen

    Jollakin tuli mieleen, että eväs kalat olisi saatava jostain. Olihan särpimestä kova puute. Matti arveli, että tuskinpa ne sitä siltaa räjäyttävät, kun rauhasta kerran on jo sovittu. Siellä sitä olisi rotyliä. Minusta tuntui siltä, että tämä on jo selvä lupaus. Siellähän sitä rotylia on vaikkei Matti mitään valtakirjaa voinutkaan kirjoittaa. Ymmärsin, ettei hän kieltänytkään, koska kaloista olisi suurta hyötyä koko porukalle ja hänelle yhtä lailla. Otin vanhan nokkossäkin kainalooni ja seurasin vartio miehin liikkeitä hän käveli hyvin verkkaisesti yli sillan ja sillalta noin viidenkymmenen metrin päähän taakseen katsomatta. Oli helppoa mennä sillan alle. En ole aivan varma tiesikö vartio mies sittenkin mitä oli tekeillä. Rotylit oli pakattu pitkään koko sillan levyiseen lautaränniin. Niitä oli monta vierekkäin ja päällekkäin. Ränni oli kiinnitetty rautalangalla sillan kaide tolppiin, joka riippui sillan alla aivan kaaressa kiinni niin, että juuri voi nostella nallit paloista pois. Ne olivat kuin keltaisia saippuapaloja. Oli noudatettava äärimmäistä varovaisuutta. Piti vain nostaa nallit palojen reistä ylös. Minulla vain ei ollut mitään teräasetta jolla olisi voinut katkaista langat jossa nalli oli kiinni. Rötylit jäivät käyttämättä, kun ei ollut nalleja eikä tulilankaa. Sinne ne jäivät rantaladon siltariukujen alle. Aivan puinti paikalla oli jo vuosia maannut suomalaisten 1941 ampuma suutariksi jäänyt iso tykin ammus, jonka nalli oli aivan lytyssä. Kiersin nallin pois. Ettei siitä olisi enää vaaraa. Viimeisenä sunnuntaina, jonka olimme Räisälässä tuli Kiurulan Matin vävy sotamies Palo lomalle. Kerroin hänelle ongelmasta, että meillä olisi rötyliä ja iso tykin ammus, mutta ei ollut tulilankaa eikä nallia. Hän sanoi, että hänellä on tiedossaan tankki miina. Palo poikkesi Kiurulasta hakemassa miinan. Lähdimme kolmisin Suutarin Viljo Palon kutsumanimi oli muistaakseni Jussi ja minä Kiurulan rantapoukamaan. Aivan lähellä, vajaa sata metriä mantereesta oli saari. Katsoimme parhaaksi paikaksi pudottaa miina saaren ja mantereen puoliväliin. Rannalta löysimme vanhaa piikkilankaa noin neljä metriä, sen sidoimme aidakseen ja toisen pään miinaan. Jussi sytytti noin metrin pitkän tulilangan ja pudotti miinan järveen. Emme päässeet aivan rantaan saakka kuin kuului kova räjähdys ja tuntui kuin veneestä olisi pohja hajonnut. Järvestä nousi korkea vesipatsas. Pojat Jussi ja Viljo käänsivät heti veneen ja alkoivat soutaa kohti vesipatsasta. Tuntui siltä kuin vene ei kulkisi mihinkään kuin aallokko oli niin kovaa. Huomasin, että aivan veneen vieressä oli vedestä noussut jotain epämääräistä oliko se puuta vai mitä tönäisin sitä melalla ja sanoin mikä tuo on. En olisi voinut kuvitella kun se samalla pyörähti. Näin, että se oli valtavan suuri hauki. Se syöksyi rantaa kohti kuin torpedo teki kaislikossa kaarron. Kaislat kallistuivat kuin veneellä olisi soudettu. Nyt päätin, että jos vielä näen kalan niin ensiksi kalautan sitä päähän ennen kuin laitan haavin alle. Aivan lähellä olikin kaksi aivan saman kokoista hauen sinttiä ja sitten lahnoja oli niin paljon kuin vain halusi nostaa. Alkoi olla jo aika pimeää. Sousimme rantaan. Nyt tuli pulma kuinka saamme kalat mukaamme. Onneksi rantavajasta löytyi merta se tuli aivan täyteen Minulle jäivät hauet pujotin kiduksista pajunvitsat ja nostin selkääni. Pojat sitoivat merran pitkään aidakseen ja nostivat olkapäälleen. Veimme kalat ovelliseen vajaan. otin toisen hauen mukaani sisälle näytille. Kaikki nukkuivat sikeästi. Lähdin viemään jo kalaa pois kuin mieleeni iski koiruus ja kostoksi siitä, että he eivät herättäneet minua, vaan tulivat viereen. Laitoinkin hauen tyttöjen väliin, jotka nukkuivat mielestäni aika sikeässä unessa. Kun olin saanut aseteltua kalan keskelle niin samalla Ainin käsi heilahti kalan päälle ja hän kirkaisi ja samassa kumpikin hyppäsivät sängystä. Tämä herätti myöskin miehet jotka nukkuivat toisessa huoneessa. Oli vähällä, että tytöt eivät pieksäneet minua. Minä esitin heillä, että oltaisiin sujut kun hekin säikäyttivät minut. Aamulla alkoi kova kalan perkaus. Ne kaksi haukea jotka minä kannoin, painoivat kumpikin puntarilla punniten tasan 7,5 kg Auttelin tyttöjä. Kaloihin laitettiin hyvä suola. Ne jaettiin niin, että jokaisen perhettä kohti tuli saman verran kaloja.

   Maanantai meni kaloja peratessa ja kuormia tehdessä. Puhuttiin, että ryssä on jo Vuosalmen tällä rannalla(noin 40 km päässä meistä). ja marssimassa kohti Humalaisten ja Tiurin kylää. Ne viljat jotka eivät mahtuneet kuormaan ja niitä oli paljon jätettiin puinti paikalle, josta puolustusvoimien auto haki ne. Mosse sai tehtäväksi jäädä vahtimaan kuormia. Vaikka eipä siellä varkaita ollut. Aamulla herättiin, samaan aikaan tytöt tekivät ruuan, syötiin yhdessä koko joukkue. Tähteeksi jäänyt muona jaettiin. Matin leipälaatikko jäi laiturin päähän järveen. Tuskinpa sitä olisivat muut, kuin hevoset syöneetkään. Taas oli lähdettävä ja se ei ollut vieläkään helppoa, vaikka kaikilla oli jo etukäteen tarkka tieto, että ollaan vain käymässä. Kaikkien naama oli ihan peruslukemilla. Väkelän silta josta aukesivat kauniit ja ikimuistoiset maisemat sekä itään, että länteen. Painuivat syvälle jonnekin sydämen sopukoihin. Sillan pielessä vasemmalla oli vanha Väkelän talo josta äitini oli lähtöisin. Väkelästä eteenpäin tien oikealla puolella oli Kymäläisen talo, johon tuotiin kylän posti, sen jälkeen kuin isäni myi synnyinkotini Määttälän, joka aikaisemmin oli kylän postipaikka. Kymäläisestä eteenpäin muutama sata metriä oltiin Junnanmäen päällä. Junnanmäestäkin on muistoja Vuonna 1938 kun isä opetti Vauhtia reen eteen (Junnanmäki yhdessä Tieristi mäen kanssa olivat suurimmat ja jyrkimmät mäet Räisälä- Kaukola tiellä) Vauhti oli niin villi, että sitä ei saanut kävelemään kuin vasta kolmannella vuodella siitä kun sitä oli alettu opettaa. Kun Vauhti lähti juoksemaan mäkeä alas oli isä käärinyt ohjakset tiukasti käden ympärille ja yritti pysäyttää hevosta kaikin keinoin, siinä onnistumatta. Kun pelko mäen alla alkoi hellitti imaisi hän taas piippuaan, imaisi toisenkin kerran savua ei vain tullut, hän huomasi, että oli purrut piipusta varren poikki. Junnanmäellä oli kuulemma käyty katkerat taistelut 16-17 elokuuta -41, Kun Räisälä vallattiin takaisin ryssiltä. Sieltä oli mahtava näköala yli keskeisen Hytinlahden.

   Kotona en enää kerinnyt käymään olin sille jo heittänyt hyvästit. Nyt tuntui siltä, että karjala on lopullisesti menetetty. Saksa tulee häviämään sodan se on varmaa. Kun kaikki olivat valmiit, lähdettiin matkaan. Vauhti otti johtajan paikan koska se oli nopein kävelijä. Mosse asettui aivan Vauhdin rinnalle. Toiset saivat melkein jatkuvasti ajaa ravia, että pysyisivät perässä. Nyt Mosse oli mukana ja se joutui monesti matkalla tappelemaan paikallisten koirien kanssa. Se nukkui aina kärryssä, jossain laatikon tai säkin välissä. Kerran yöllä se nosti kovan haukun menin heti katsomaan ja näin miehen juoksevan Mosse kannoillaan. Joroisissa lastattiin hevoset ja kuormat junaan.

   Pieksämäen asemalla, kun juna joutui seisomaan, menin Mossen kanssa etsimään hevosille vettä. Luokseni tuli armeijan kapteeni, joka kysyi. Onko tuo sinun koirasi? Sanoin, että on se minun. Saat siitä 40 000 tuhatta markkaa. Sanoin, että rahasumma on kyllä hyvin suuri mutta en myy. Hän oli hyvin lyhytsanainen ja jotenkin vaitonainen. Hän jatkoi matkaansa. Ajattelin, että ei ystävyyttä voi rahaksi muuttaa, ei ole ostettavissa, eikä se ole myytävissä. En puhunut kaupasta isälle mitään. Pieksämäellä tuli vaunuumme kaksi miestä. Toinen oli Unnunkosken, naapurikylän mies Ville Hoppendorff ja hänen mukanaan oli saksalainen sotaherra, jonka sotilasarvoa en tuntenut. He halusivat luultavasti pelata korttia koska saksalainen otti pakan ja jakoi kortit. Emme ottaneet isän kanssa kumpikaan kortteja. Peli oli venttiä. Ensin se oli leikkipeliä, mutta sitten se ryöstäytyi. Istuin Matin takana ja kun panokset suurenivat, alkoi Matti kysyä jo minulta vieläkö hänen kannattaisi nostaa. Sanoin ja aina tilanteen mukaan, joko nosta tai älä nosta. Mattilla kävi ilmiömäinen tuuri hän keräsi kaikki rahat saksalaiselta. Peli ei ollut mitään nappikauppaa. Saksalainen löi nokkiin aina vain suurempia summia toivossa, että saisi omansa takaisin. Hän menetti kaiken ja hän menetti paljon. Viimein saksalainen luovutti. Hänen oli kai pakko. Vaiherikas junamatka päättyi Kurikan asemalle ja sieltä hevosella Jalasjärven Luopajärvelle.

   Kuisman Matti tuli luoksemme pellolle ja kertoi, että Räisälän poika Kaarlo Eeva ( Eeva ) on sukunimi. Oli Vuosalmen rannalla toisten suomalaisten sotilaiden kanssa vartiossa kun vastakkaiselta rannalta lähestyi nopea venäläinen syöksyvene täynnä miehiä. Suomalaiset lähtivät pakoon. Räisälän poika Kaarlo jäi yksin rannalle nojasi koivun runkoon. Venäläiset hyppäsivät yhtenä laumana veneestä. Kaarlo veti kylmän rauhallisesti konepistoolin liipasimesta ja kaikki oli hiljaista. Heti tuli toinen syöksyvene, kun sieltä nähtiin mitä oli tapahtunut yritti se karkuun. Kaikki senkin miehet jäivät rannalle tai veneeseen liikkumattomaksi. Näin oli hyökkäys torjuttu.

   Tämä teki minuun suuren vaikutuksen. Minun oli vaikea olla kertomatta, että se ryssän kone josta Matti kävi meille kertomassa ja joka putosi Tekemälahteen oli minun pudottama. Hän Matti kävi aina meille kertomassa jos jotain pientäkin ilonaihetta ilmaantui.

   Olen varma, että Matti olisi nostanut minut kansallissankariksi, jos hän olisi tiennyt naapurin 13 v Eino poika on ampunut alas ryssän lentokoneen. Sain hillittyä itseni, koska epäilin suomen voittoa. Olen jokseenkin varma, että menetin rintamamies tunnuksen. Vaikka rintamamies tunnus hakemuksessani siitä mainitsin niin sillä ei ollut minkäänlaista vaikutusta.

   Tuskin minkäänlaista sotilaallista urotekoa olisi mitenkään noteerattu nuoren ikäni takia. En voinut mitään sille, että olin tehtävään nähden en. Samana vuonna syntyneitä ikäisiäni poikia sai tammenlehvän. En koskaan kuullut millaisia urotekoja he olivat tehneet. Ikäiseni tytöt.

Eino Määttänen