Katri Juhontytär Rouhiainen o.s. Väkiparta 4.6.1885 - 24.11.1954

Katri Juhontytär Rouhiainen o.s. Väkiparta s. 4.6.1855 k. 24.22.2954 Katri ja Juho Väkiparta saivat kesällä 1885 yhdeksännen lapsensa. Suurperhe alkoi olla tosiasia. Yksi pojista oli jo saanut nimen isä Juhon mukaan. Nyt syntynyt tytär nimettiin äitinsä mukaan, olihan hänessä tummahiuksisena äitinsä näköä. Katri-tytär toi aikanaan taloon vävypojaksi käkisalmelaisen Juho Yrjönpoika Rouhiaisen. Heidät vihittiin 26.3.1905. Mahtoivatko he vuosisadan alussa kuinka laajalle heidän jälkeläisiään riittäisi vuosisadan lopulla. Katri ja Juho Rouhiainen asettuivat viljelemään maata Käkisalmen Näpinlahteen, joka sijaitsi 13 kilometriä kaupungista.

Näpinlahdessa syntyivät viisi vanhinta lasta; Aino s.1906, Toivo s.1908, Viljo s.1911, Tyyne s.1913 ja Ilmari s.1915. Perhe muutti Räisälän Särkisalon lähelle Katrin veljen, Matin asuinpaikkaa vuonna 1918. Juhoa yritettiin kovasti värvätä sotaan, mutta ”Yyki-Jussi”, joksi häntä myös kutsuttiin, johdatti ovelasti jutun haluamaansa suuntaan. Sotaan hän ei lähtenyt. Yyki-Jussi oli kova juoksemaan ja päihitti vielä varsin iäkkäänäkin nuoremmat pojat. Seuraavaksi muuttivat Rouhiaiset Hytinlahteen, josta muutaman vuoden jälkeen Tiurinsaloon. Tässä oltiin evakkomatkaan saakka. Siellä perheeseen syntyivät Helvi s.1918, Rauha s.1919, Sulo ja Veikko s.1922 ja Onerva s.1924.

Perheen nuorimmat olivat vasta polvenkorkuisia kun vanhin tytär Aino avioitui. He saivat aikanaan kymmenen lasta. Toivo perusti perheen ja sai kaksi lasta. Viljosta tuli maanviljelijä ja metsätyömies ja hän sai 2 lasta. Tyyne meni huopatehtaalle töihin ja auttoi lisäksi vanhempiaan kotona. Tyyne sai myöhemmin viisilapsisen katraan. Sulo kuoli 15-vuotiaana Viipurin sairaalassa vuonna 1938 reumakuumeen vahingoittaessa sydäntä. Ilmari kuoli sankarivainajana talvisodassa Keljassa 27.12.1939. Muut Katrin ja Juhon lapsista perustivat perheen sotien jälkeen. Katri lähti perheineen evakkoon ensin. Salonkylän kansakoululle, jossa oltiin kahdesta kolmeen päivään ennen kuin päästiin Myllypellon asemalta junaan. Evakossa he olivat Ilmajoen Kiikeri-nimisessä kylässä, josta myöhemmin siirtyivät Nakkilaan. Välirauhan aikana kotiin Kannakselle palatessa voitiin järkyttyneenä todeta, että koti oli siirretty Rousepellolle, lähelle Tiurin kansakoulua. Kaiken raivaamisen ja rakentamisen jälkeen tuli kuitenkin uusi lähtö, tällä kertaa jalan hevosten ja lehmien kera. Lähtöä valmisteltaessa yllätti ukkosenilma, jossa salama surmasi yhden hevosen ja neljä lehmää. Junaan päästiin vasta lähellä Savonlinnaa ja evakossa oltiin pääasiassa peräseinäjoella. Ilmarin kuoleman lisäksi tuottivat murhetta Tyynen puolison Toivon haavoittumiset. Katri ja Juho asettuivat sotien jälkeen asumaan Veikon perheeseen ja viettivät Köyliössä elämänsä lopputaipaleen. Ainon perhe asettui asumaan Eurajoelle, Tyyne, Toivo ja Viljo perheineen Euraan, Helvi asui viimeiset vuodet Harjavallassa, Rauha Eurassa ja Onerva Viialassa.