ELÄMÄÄ VÄKELÄSSÄ

Päivä alkoi aamuvarhaisella karjanhoidolla. Jokaisessa talossa oli hevonen, lehmiä, sikoja ja kanoja. Muutakin karjaa Väkelästä löytyi. Kesäisin paimensivat lapset karjan lypsylle aamuin ja illoin. Elettiin omavaraistaloudessa, jossa ruoka, vaatetus ja käyttöesineet tuotettiin itse niin pitkälle kuin mahdollista. Talon sydän, leivinuuni lämmitettiin melkein joka päivä. Aamulla ennen lasten kouluunlähtöä leivottiin usein piirakat evääksi koulureppuun. Uunissa kypsyivät myös pottilohko, sianliha, karjalanpaisti, rieska ja piiraat. Marjapiirakoita ja kakkuja leivottiin juhlatilaisuuksiin. Oman talon väki teki työt pääasiassa kotona. Naapureita ja sukulaisiakin autettiin talkoilla. Karjanhoito lehmien ja pieneläinten osalta kuuluivat useimmiten naisten töihin, kuten myös lastenhoito ja kotitaloustyöt. Lisäksi he kirnusivat voin ja kantoivat veden sekä polttopuut. Taloustöihin kuuluivat myös tekstiilien, mattojen ja kankaiden valmistus kuteista lähtien. Kuteet värjättiin ja kankaan valmistuttua ommeltiin myös vaatteet itse. Jokaisesta talosta löytyivät kangaspuut, jotka olivat ahkerassa käytössä. Ne saivat olla tuvassa kesät ja talvet. Käsityöt olivat tuon ajan puhdetöitä, joita tehtiin iltaisin, jolloin valoa ei riittänyt muuhun eikä ulkotöitä voinut tehdä. Väkelän miesten tehtäviin kuuluivat raskaimmat maatalouteen liittyvät työt. Puhdetöinään he valmistivat mm. kalaverkkoja, veneitä ja rekiä suuressa tuvassa. Päivätyönään he kyntivät ja niittivät pellot hevoset apunaan. Niittopäivinä järjestettiin usein talkoita ja syyskesän heinänkorjuuseen ottivat kaikki kynnelle kykenevät osaa. Talvella kun pellot eivät vaatineet kyntäjää, tekivät miehet metsätöitä. Metsiä oli karsittava, kaadettava ja istutettava, jotta ne myös tuottivat puuta. Puuta käytettiin omiin tarpeisiin, rakentamiseen ja myyntiin. Polttopuiden hakkuu kuului myös miesten töihin. Metsää harvennettaessa ja kaadettaessa puut kuljetettiin hevosreessä lähimmän tien varteen ja siitä edelleen myyntiin ja laudaksi sahattavaksi. Lapsilla oli tällöin tärkeä tehtävä kerätä tuoreita käpyjä, näin saatiin kevääksi siementä uuden metsän kylvöä varten. Hevosten hoito oli myös miesten työtä. Olivathan hevoset apuna melkein kaikissa maa- ja metsätaloustöissä nykyajan traktoreiden ja muiden maatalouskoneiden edeltäjinä. Maa- ja metsätaloustöiden salliessa miehet metsästivät ja kalastivat. Kotipuutarhassa kasvatettin tuohon aikaan harvinaisia marjapensaita ja omenapuita. Kasvimaalla kypsyivät nauriit, lantut ja porkkanat. Pellava korjattiin syyskesällä. Kauniiden sinisten kukkien kukittua olivat keltaiset siemenkodat esillä. Tällöin nyhdettiin pellava maasta ja laitettiin muutamaksi päiväksi järveen likoamaan, jotta se pehmenisi. Tämän jälkeen se levitettiin pellolle kuivumaan, jos sää ei sitä sallinut se sai kuivua saunassa tai riihessä. Kuivuttuaan pellava loukutettiin ja lihtattiin. Loukku oli työväline, jolla pellavan varret pehmennettiin. Loukun yläpää liikkui ja sitä loukuttaja löi alapuuta vasten ja syötti vähitellen pellavan varsia loukkuun. Näin sisällä oleva kuitu saatiin esiin. Sitten pellavatukkoa lyötiin palikalla eli lihtattiin. Näin suuri osa vielä jäljellä olevasta kuoresta saatiin irrotettua. Tämän jälkeen tarvittiin vielä useita puhdistusvaiheita ennen kuin pellava oli valmis kehrättäväksi. Siitä valmistettiin loimia ja kuteita ja kudottiin sen jälkeen kankaaksi. Lakanat, pyyhkeet ja alusvaatteet olivat useimmiten kotikudootuja pellavaisia. Pellavaisia alusvaatteita käytettiin kesäisin.Lampaanvillasta kudottiin sarssia ja sarkaa sekä sukkia ja villapaitoja käsin. Sarssista ja sarasta valmistettiin usein pukuja miespuolisille Väkeläisille.Kaikki tekstiilin valmistus oli naisten työtä. Vaatteet ja tekstiilit oli saatava myös puhtaiksi. Valkoinen pyykki pestiin ensin lipeässä ja huuhdeltiin sitten avovedessä, talvella avannossa. Sitten vasta se väännettiin lämpimässä vedessä, jotta lämmintä vettä ei kuluisi niin paljon. Vesi lämmitettiin pyykinpesuun ja karjalle ns. povarissa. Kesäisin käytiin pyykillä järven rannassa. Lisätuloja oli saatava ja niin kauppasivatkin Väkeläiset tuotteitaan usein markkinapäivinä Käkisalmen torilla. Äidit saattoivat laittaa koriin kirnuamaansa voita ja kananmunia. Lapset pyydystivät rapuja lähipuroista ja järvistä, saalis oli usein satoja kappaleita. Pyydystettäessä kerättiin ravut märkäsäkkiin eli satkaan, jossa ne elivät parikin päivää. Kun märkäsäkki oli täynnä, lähdettiin ravunmyyntiin. Markkinoille lähdettäessä matkattiin ensin jalkaisin Unnunkoskelle ja sieltä Ala-Vuoksi tai Marjaniemi nimisillä höyrylaivoilla Käkisalmeen. Muutamat Väkeläiset miehet myivät loimu- ja visakoivua vaneriteollisuuteen. Lauantaisin tuoksuivat joka talossa tuoreet piiraat, leivät ja vehnäpullat. Karjalanpaisti valmistui myös lämmitetyssä uunissa ja naisväellä oli muutenkin kädet täynnä työtä. Pyhäksi siivottiin koko talo. Lankkulattia pestiin usein juuriharjalla joskus hiekkaa apuna käyttäen. Tuon ajan talot olivat rakennettu hirrestä. Materiaali houkutteli joskus loiseläimiä ja torakat olivatkin yleinen vitsaus. Niitä tuhottaessa käytettiin yhtenä keinona kylmettämistä. Tällöin jätettiin ulko-ovet kovalla pakkasella auki ja yövyttiin naapurissa, joskus poltettiin myös rikkiä sisällä. Siivoamisen ja leipomisten jälkeen lämmitettiin lauantaisauna, jonka jälkeen kaikki saivat puhdasta pellavaista tai puuvillaista kotikudottua ylleen. Sunnuntaisin käytiin hevoskyydillä kirkossa ja laulettiin yhteislauluja kotona. Ne Väkeläiset, jotka olivat aktiivisia uskonnollisia pitivät seuroja sekä raamattupiirejä kodeissaan. Tällöin sanottiin, että "mennään kokoukseen". Paitsi pyhisin myös arkisin oli iltarukous yhdessä muiden perheenjäsenten kanssa tärkeä turvallisuutta lisäävä tapa. Pyhisin lapset kävivät pyhäkoulussa ja teini-ikäiset rippikoulussa. Ripillepääsy oli merkittävä virstanpylväs tuon ajan nuoren elämässä. Sen jälkeen sai mennä kihupyhille, missä nuoret katselivat mahdollista puolisoa. Ensimmäisessä kappaleessa on kuvattu miten kosinta tapahtui Juhon ja Katrin ollessa nuoria. Myöhemmin kerrotaan kosinnan tapahtuneen seuraavasti. Tällöin nuoret tapasivat toisensa ehkä tansseissa. Tämän jälkeen tuli kosija "kossomiesten" ( joiden tehtävänä oli kehua kosijaa ja hänen varallisuuttaan ), kanssa morsiamen kotiin. Ensin piti saada vanhempien suostumus ja vasta sitten tytön. Kosijan ollessa mieluinen sovittiin avioliiton solmimisesta. Varsinaista seurustelua ei tunnettu, jutellakin nuoret saivat vain muiden läsnäollessa. Tuon ajan tapana oli naittaa tytöt ikäjärjestyksessä. Kunniallisia vanhojapiikojakin arvostettiin ja he saivat joskus määrätä talon asioissakin. Ensimmäisenä kuulutuspäivänä, perjantaina kokoontuivat nuoret tanssimaan sulhasen kotiin. Tätä kutsuttiin "tupakaisiksi", koska sulhanen tarjosi vieraille tupakkaa. Seuraavana sunnuntaina menivät morsian ja hänelle läheinen naisihminen katsomaan uudesta kodista rukinpaikkaa. Matkalla oltiin vuorokauden verran ja vieraille tarjottiin erikoisesti "pehmeät piiraat". Kihlausta sen nykyisessä muodossa ei vuosisadan vaihteessa tunnettu. Sormukset pujotettiin sormeen vasta vihittäessä, joka suoritettiin hääpäiväaamuna kirkossa tai pappilassa. Hääjuhla alkoi morsiamen kotona noin puoliltapäivin.Sukulaiset ja ystävät saapuivat juhliin kaukaakin. Tarjoilusta oli todella pidetty huolta. Yleisimpiä ruokalajeja olivat hernerokka, erilaiset laatikot ja suuret lihapadat. Juomana olivat kotikalja ja maito. Kahvipöydässä oli astia, johon vieraat laittoivat häälahjaksi rahaa. Tanssi oli hääjuhlan huipentuma, morsiamen tanssittajat laittoivat lahjarahan hänen vyötaskuunsa. Illansuussa hääväki lähti tärkeysjärjestyksessä ajamaan kohti sulhasen kotia. Tätä kutsuttiin "nuoteeksi". Perillä alkoi tanssi uudelleen. Karjalaiseen tapaan ruokaa ja juomaa oli pöydässä yllinkyllin koko juhlan ajan. Häät saattoivat kestää useita päiviä ja kaukaa tulleet vieraat yöpyivät yhden tai kaksikin yötä. Häissä oli yleensä myös kuokkavieraita ja hekin saivat osansa tarjoilusta, sillä olivathan häät ainutkertaiset ja jokaisella piti olla iloinen ja hyvä mieli. Morsian vei lahjoja uuteen kotiinsa. Jokaiselle perheenjäsenelle oli jotakin, miehille paita, naisille esiliina tai huivi ja lapsille nenäliina tai lapaset. Sähkövaloa ei Väkelään ehtinyt ennen talvi- ja jatkosotaa tulla. Ensimmäinen radio oli Javanaisen Antilla. Kerrotaan, että pyhisin jumalanpalveluksen radiosta tullessa saattoi talo olla täynnä naapureita. Sairaustapauksen sattuessa sai lääkärin palveluita kirkonkylältä 7km Väkelästä. Sattuipa myös, että lääkäri haettiin paikalle. Väkeläiset olivat lapsirakasta joukkoa. Kun odottavan äidin synnytyksen aika tuli, auttoivat toiset naiset synnytyksessä. Se tapahtui saunassa oli kesä tai talvi. Lapsen synnyttyä toivat sukulaiset ja naapurit taloon "rotinoita", kuten rinkeleitä, pikkuleipiä, kakkuja, voita tai lihaa. Näin avustettiin lähimmäisiä ja onniteltiin perheenlisäyksestä, eihän talon emäntä pystynyt heti hoitamaan taloustöitä. Kuolema kuuluu luonnollisena osana ihmiselämään. Surun saapuessa taloon kokivat perheenjäsenet vainajan läheisemmin kuin nykyaikana. Taloon tuli "pesijä", jonka tehtävänä oli laittaa vainaja hautajaiskuntoon. Sitten veisattiin virsiä ja vietiin vainaja aittaan tai riiheen ja asetettiin hänet nk. ruumislaudalle, eihän ruumisarkkuja ollut valmiina. Kaupasta ostettiin katevaatteet ja kudottiin vainajalle vitivalkoiset villasukat. Ruumisarkku valmistettiin itse. Sukulaiset ja naapurit saapuivat hautajaisaamuna surutaloon. Lähisukulaiset saattoivat tulla jo lauantaiaamuna, kun hautajaiset olivat sunnuntaina. Tuliaisiksi tuotiin piirakoita, kakkuja ja rinkeli. Hautajaisissa tarjottiin kaikille vieraille ruoka ja kahvit. Ensin kannettiin arkku virsien saattelemana ulos. Virsienveisuun aikaan avattiin arkun kansi ja sen sulkemisen jälkeen alkoi surusaattue kirkolle. Hevosen kärryillä tai reessä vetämää arkkua seurasi muu hautajaissaattue omilla hevoskyydeillään. Kerrotan joskus veisattaneen jokaisen kylän kohdalla kirkkoa kohti kuljettaessa. Mitä tärkeämpi henkilö oli sitä pidempi saattue arkkua seurasi. Lähestyttäessä kirkkoa alkoivat "tulokellot" soida. Ainoastaan lähimmät sukulaiset asettivat seppeleen vainajan haudalle. Hautajaisten jälkeen saattue palasi surutaloon. Ensin juotiin tulokahvit ja myöhemmin ruokailtiin. Tarjolla oli sylttyä, karjalanpaistia ja muuta ruokaa. Jälkiruokana oli riisipuuroa ja sekahedelmäkiisseliä. Ennen talvi- ja jatkosotia tarjottiin myös luumukiisseliä ja kermavaahtopalloja. Pullarinkeleitä saatettiin tehdä niin paljon, että vieraat saivat niitä kotiin vietäväksi. Kostiinmeno oli vierailujen ja päivittäisten pistäytymisten lisäksi vähän juhlallisempaa. Kostiin kutsuttiin kun taas pistäytymiset naapurissa tapahtuivat ilman erillistä sopimista. Kauempana asuvien sukulaisten luokse lähdettiin kostiin yli pyhän. Tuoreita piiraita ja leivonnaisia pakattiin koriin tuliaisiksi ja lähdettiin lapsikatraan kanssa hevosilla ja kieseillä matkaan. Hyveenä pidettiin sitä, että vieraille tarjottiin parasta ja että talossa oli aina tarjottavaa Syntymä ja nimipäiviä ei Väkelässä erikoisesti vietetty. Lapset muistelevat kyllä laulaneensa Katri-mummolle hänen nimipäivänään. Joulu oli juhlista jaloin. Ennen joulua siivottiin perusteellisesti ja valmistettiin herkkuja joulupöytään. Lahjoja valmistettiin vain talon pienimmille lapsille. Jouluaattona haettiin metsästä kuusi, jota omenat ja silkkipaperista itse valmistetut kuusenkoristeet saivat elävien kynttilöiden lisäksi koristaa. Olkikoristeita mm. himmeleitä valmistettiin myös itse joulunalla. Pienimmille perheenjäsenille valmistettiin lahjoja puusta ja kankaasta. Näitä olivat puueläimet kuten hevoset, lehmät, lampaat sekä kankaiset räsynuket. Jouluaattona levitettiin tunnelman luomiseksi joskus jopa pahnoja lattialle. Kotona kudottu pellava- tai puuvillaliina toi valoa joulupöytään. Ruuat olivat kinkku, paisti, sillisalaatti, lanttu- ja porkkanalaatikko jne. Palmusunnuntaina kävivät lapset usein kumminsa luona virpomassa. Pajunoksainen, silkkipaperilla koristeltu vitsa oli virpojalla kädessä ja loru kuului: "Virpoi, varpoi tuoreeks´, terveeks´ tulevaks´ vuueks´ Teill´ vitsat meill´ palkka". Palkoille tultiin pääsiäisenä. Matka oli usein pitkä ja se tehtiin hiihtäen. Palkaksi saatettiin antaa viisi markkaa rahaa ja kananmuna. Tällöin oli virpoja tyytyväinen. Keväällä alkoivat kyntö- ja kylvötyöt. Kiirettä piti koko kevään. Kesän hiljalleen saapuessa valko- ja sinivuokkojen metsässä kukkiessa odotettiin juhannusta. Juhannusjuhlat järjesti useimmiten paikallinen urheiluseura ja myös yksityisiä kokkojuhlia pidettiin.